Avainsana: Pyhät paikat

Julkaistu

Kansainvälisessä Hiisien kuvakilpailussa painottuivat Saarenmaan kuvat

Pyhiin luonnonpaikkoihin keskittyvässä kansainvälisessä Hiisien kuvakilpailussa nousivat tänä vuonna esiin Saarenmaan pyhät paikat. Pääpalkinnon voitti kuva ”Puiden esiäiti”, johon on taltioitu Saarenmaalla Liikülassa kasvava Tärin lehmus. Kuvan ottanut Maris Sepp työskentelee ympäristövirastossa ja kuvaa vapaa-ajallaan kotisaarensa luontoa.

Tärin lehmuksen iäksi arvioidaan 400 vuotta ja seitsenmetrisellä ympärysmitallaan se on Viron paksuin lehmus. Kuvakilpailun arviointiraadin johtaja, valokuvaaja Arne Ader sanoi, että matalalla latvuksella peitettyä Tärin lehmusta on hankala valokuvata, mutta voittokuva onnistuu tässä hyvin. ”Lisäksi, Viro tarvitsee enemmän 400-vuotisia puita ja voittajakuva auttaa muistuttamaan tästä”, Ader sanoi.

Neljättätoista kertaa järjestetty kuvakilpailu pidettiin viroksi, venäjäksi ja suomeksi, ja se keskittyi sukukansojen pyhiin paikkoihin. Suomen pyhän paikan sarjan voitti Markku Laitakari, jonka ottamassa kuvassa jatketaan kevään paimensoittoperinteitä Varsinais-Suomessa.

Taivaannaulan suvisoitto Maarian Soittomäellä. Kuvaaja: Markku Laitakari.

Sukukansojen sarjan palkinnon voitti kuva Marinmaan Arboryn kylän hiidestä, jonka kuvaaja on Oleg Ponomarjov. Marinmaalle meni myös tapojen (kuvaajan samoin Oleg Ponomarjov) sekä liikkuvan kuvan eli hiisivideon (Andrei Ogorodnikov) palkinto. Pyhien kivien palkinnon sai kuva Kominmaan pyhästä kalliosta (Natalja Onišenko).

Rajan taakse meni myös nuorten palkinto (pyhä kallio Venäjällä Tšeljabinskin alueella, kuvaajan 12-vuotias Danil Tomilov) sekä maailman palkinto, jonka kuvassa on tallennettu Indonesian Sulawesin saarella sijaitseva pyhä hiisi (Mark Levitin).

Suurin osa palkinnoista jäi kuitenkin Viroon: hiisien palkinto (Harjunmaan Saulan Sinilähteet, Mati Kose), pyhän puun palkinto (Läänemaan Paliveren jalava, Ilme Parik), antien palkinto (Põlvan maakunnan Jõksin Seppälähde, Kairi Kalmann), hiiden tuskan palkinto (Järvamaan Tammekülan Tammemägi, Riine Ant), terveyden palkinto (Järvamaan Prandin lähde, Rasmus Ilves), Vanhan-Võromaan palkinto (Laisin hiisilehmus, Villu Urban) ja Vironmaan palkinto (Ilumäen hiisipuu, Heiko Kruusi).

Kärkisijan lisäksi palkittiin vielä neljä Saarenmaan kuvaa. Niistä kolme on Odalätsin lähteestä: pyhien vesien palkinto (Urve Hermann), perinteen palkinto (Urve Hermann) ja saarien palkinto (Marko Palm). Luonnonsuojelun palkinnon voitti Marko Palmin kuva Pangan rantatörmästä.

Voittajakuvat valinneeseen arviointiraatiin kuuluivat luontovalokuvaaja Arne Ader, luontotoimittaja Helen Arusoo, taiteilija Epp Margna ja fennougristi Patrick O’Rourke.

Hiisien kuvakilpailua järjestää Hiite Maja-säätiö yhteistyössä Taivaannaula ry:n kanssa.

Voittajakuviin voi tutustua tällä sivustolla (viroksi).

Myös kaikki tämänvuotiset ja edellisvuosien kuvat ovat verkossa nähtävillä.

Alkuperäisen tiedotteen tekijä: Ahto Kaasik, Hiite Maja -säätiön johtaja.

Julkaistu

Tämänvuotinen Hiiden ystävä on ikänsä metsämiehenä toiminut Erich Valksaar

Virossa on jälleen jaettu vuotuinen tunnustus pyhien luonnonpaikkojen puolesta toimineelle ihmiselle. Tämänvuotiseksi Hiiden ystäväksi valittiin ikänsä metsämiehenä toiminut Erich Valksaar, 89. Tunnustuksen taustalla oli Valksaaren toiminta Tõiveren hiiden pelastamiseksi. Valksaaren ja hänen kaltaistensa metsämiesten ansiosta Viron monet hiisipaikat ovat säilyneet miehitysajan läpi meidän päiviimme saakka.

Erich Valksaar muistelee:

”Olin Pajusissa aluemetsänhoitaja ja kävimme metsästämässä. Silloin löysin metsästä vanhat tammet. Villisiat kävivät siellä tonkimassa tammenterhoja. Aloin kysellä muilta, että miksi tammet kasvavat siellä. Silloin sain tietää, että se on vanha hiisipaikka. Tästä hiisitammistosta tiesivät myös muut. Joskus vuosien 1975 ja 1980 välissä Kuristan metsätalouden johtaja antoi minulle käskyn kaataa nämä vanhat tammet. Ministeriön miehet halusivat kuulemma tammilaudoista ruumisarkkuja. Minä en kuitenkaan halunnut kaataa niitä, koska se on vanha hiisipaikka. Valitin ahdingostani tutulle insinöörille. Hän suositteli, että sanoisin tammien olevan sisältä kostuneita ja siten kelpaamattomia laudoiksi. Sanoinkin sitten johtajalle, että nämä tammet eivät sovi, koska ne ovat mätiä ja niitä ei kannata kaataa. Sain toki kuulla kunniani, etten täyttänyt käskyä, mutta minua ei potkittu töistä.”

Tõiveren hiisitammisto. Kuvaaja: Eda Kasar.

”Nykyään metsissä on paljon hävitystä. Paljon arvokasta, mitä me omana aikanamme säilytimme, kaadetaan nyt. Sanotaan, että muuten mätänee. Se on harmillista”, Valksaar arvioi.

Valksaaren mukaan vanhoilla metsänhoitajilla olisi paljon opetettavaa nykyisille metsänhoitajille, mutta heitä ei valitettavasti haluta kuunnella. Muinainen metsämies katsoo myös, että maahan kaatuneet puut voisi siivota hiiden alta pois, jotta ihmisillä olisi mukavampi vierailla siellä. Kaikesta muusta huolehtikoon kuitenkin luonto.

Erich Valksaar syntyi 27.07.1932 Koorkülassa Helmen kihlakunnassa. Metsänhoitajan koulutuksen hän sai Tihemetsan teknisestä opistosta. Hän aloitti metsänhoitajan työt Lustiveren, myöhemmin Aidun metsänhoitoalueen apulaisaluemetsänhoitajana. Sieltä hän siirtyi Pajusin metsänhoitoalueelle, missä hän työskenteli kymmenen vuotta apulaisaluemetsänhoitajana ja sen jälkeen kolmekymmentäkaksi vuotta aluemetsänhoitajana. Valksaar on myös yksityismetsänhoitajien Hong-nimisen yhdistyksen jäsen. Hänellä on neljä lasta, kahdeksan lastenlasta, neljä lastenlastenlasta.

Tõiveren hiisi sijaitsee Põltsamaan kihlakunnassa (nykyään Põltsamaan kunnassa Jõgevamaalla).

Hiiden ystävän valitsevat joka vuosi Maavalla Koda, Hiite Maja-säätiö sekä EVT Põlisrahvaste Sihtasutus. Perinteinen Hiiden ystävän tunnustustilaisuus jouduttiin tänä vuonna perumaan koronatilanteen takia.

Alkuperäinen uutinen.