Savonlinnan Iloniemen lähde

Savonlinna, Etelä-Savo

Kohteen sijainti kartalla

Kuvaus

Kaikuvuori ja muut paikat sijaitsevat Savonlinnan Talvisalon kaupunginosassa. Paikka on rakennettu jo aikoja sitten.

Perimätieto

Vanhan Savonlinnan vieressä on Talvisalo ja sen eteläpuolella oli vanha Heikinpohjan latokartano Haislahden rannalla. Tuon Haislahden rantaa pitkin kulki vanha maantie vähän matkaa nykyisestä maantiestä pohjoisempana eli nykyisten hautausmaitten sivuitse. Tuo maantie kohosi lahden pohjukasta tultua mäelle, jota kutsuttiin Hernemäeksi jas sitten taas laskeusi Laitaatsiltaan mennessä silloisen Ludvikvuoren (nyk. Kaikuvuori) kohdalta.

Tuo mäki oli enemmän ruskomulta maata (kuivaa murenevaa) ja mataloitui etelään päin eli rantaan mennessä. Vähän matkaa tuosta Ludvikvuoresta itäetelään päin oli tuossa viettävässä metsikössä, joka oli niittynä, lähde. Tuo lähde on joutunut nykyisten Ahokadun länsipään tonttien alle joten kuten. Vielä Haislahdesta lähti niemeke, eroittaen Heikinpohjan tästä, pikku lahdeke nimeltä Savilahti. Tämä niemeke on nimeltä Iloniemi, jossa nykyisin on olut ja virvokejuomatehtaat. […]

Iloniemeen olivat nuoret pyhäiltoina tulleet tanssimaan. juhannuksena, jolloin siinä oli kokkoa poltettu ja tanssittu ja sitten yön hetkinä olivat nuoret menneet mainitulle lähteelle, jonka veden kalvosta olivat nuoret katsoneet tulevia tapahtumia. Oli näet niin, kertoivat vanhat, että tuon lähteen pohjasta näkynyt muulloinkin joitain tummia varjoja. Kertoivat, että tuosta lähteestä katsottuna näki tulevan puolisonsa, kuolemansa y.m. Myös sanoivat, että ei saanut ivalla mennä katsomaan, tahi siitä seuraisi rangaistus.

Kun tämä Talvisalo yleensä oli etupäässä ollut paheiden pesäpaikkana ja hautausmaina, niin liittyi tähän muutenkin monia kummallisia tarinoita ikäänkuin kokonaisuutena, joten liitän ne kaikki tähän yhteen.

Kerrotaan, että tuossa lähteen luona olleessa Ludvigvuoressa oli aarre ja sen saisi se, joka jaksoi viskata maantitieltä vuorelle viisinaulaisen kirveen. Kerran sitten eräänä kesäisenä pyhäpäivänä noin 1870 vaiheilla oli kokoontunut koettelemaan joukko miehiä tuon viskaamista. Mutta tässä olikin syntynyt riita ja tappelu ja Markkanen niminen mies tuli murhatuksi. Ihmiset uskoivat tästä, että tuo haltia ei ollut suopealla mielellä näitä kohtaan, vaan pani tappelemaan miehet, että sai yhden miehen uhrikseen.

Talvisalon pohjoispuolella on paikka, josta sanotaan, että se on Hevonpään niemi. Tännä meni noin 1890 seuduilla eräänä kesäisenä päivänä Savonlinnan pormestari Nohrström yksinään vähän pöhnässä ja hukkui sellaiseen paikkaan, johon mies ei tavallisesti huku. Tästäkin sanottiin aikanaa, että sen paha henki vaadi uhrikseen.

Edellä mainitun paikan lähellä Talvisalolla on semmoinen suopaikka ja siinä on n.k. suosilmä. Tämän paikan lähelle eräänä kesänä oli mennyt pieni tyttönen ja poikanen marjaan. Kun he olivat tuon suosilmän lähellä kohosi suosta hopeinen vene täynnä rahoja. Kun lapset tuon näkivät, eivät he uskaltaneet mennä sitä lähelle vaan menivät kotiinsa ilmoittamaan vanhemmilleen. Kun nämä tulivat sitten katsomaan tuota, niin oli vene rahoineen sillä aikaa hävinnyt.

Vielä oli tuon latokartanon etelärannassa kallio. Tätä sanotaan nykyäänkin vielä Huutokallioksi. Nimi johtui siitä, että siitä ennen huudettiin venemiestä, joka tuli lahden yli Pihlajanniemen puolelta Kuusniemestä täältä puolen tulijoita hakemaan. Kerran oli aikoinaan tuohon välille vene kaatunut ja henkilöt hukkuneet. Tämän jälkeen kerrottiin syksyisinä öinä kuuluneen huutoja ja uikutuksia ja kun mentiin katsoamaan, niin siellä ei ollut mitään. Tästä sanottiin myös, että levottomat henget siellä uikuttivat ja että haltia oli vaatinut uhrinsa sielläkin.

Monia muitakin on tuosta Talvisalosta ja sen ympäristöstä tällaisia tarinoita, joita vanhat luuli yhden saman haltian hallitsemiksi, mutta ne on jo mielestäni unohtuneet pois. SKS, Savonlinna 1937