Pusulan Vahermanjärvi länsirannalta kuvattuna. Kuvaaja John Björkman.
Pusulan Vahermanjärvi
Lohja, Uusimaa
Kohteen sijainti kartalla
Kuvaus
Perimätieto
Vanha Aliseppä puhui et hänen hevoses hellitettiin kerran Vaherman rannas. Ihan yhtä aikaa aukes kaikki soljet. Ketään hän ei nähnyt, mut joku avaaja niil olla täyryi, ei ne ittestäs aukeneet.
Kerran hän sanoi siin taas nähnees siin kovaa vauhtia menevän hevosen, tuli soitti sen siaraimista.
SKS Pusula. KT 39. Lusenius, Iida 22. 1938.
Kun Vahermanjärven syvyt ennen vanhaan mitattiin, niin haltja huusi mittaajil: ”Mittaka Hirvensorkast, Härjänsorkkaan, se on syvyytein.” -Hirvensorkan kaljo on toisel puolla ja Härjänsorkan toisel pualla järvee.
SKS Pusula. KT 39. Lusenius, Iida 21. 1938.
Kerran taas talvel yhren kuuvaloisel ehtool isä tuli olkireisust, niin Vahermanjärvel, tiän viärest misä oli paljo lunta, tuli kaunis hevonen kovaa vauhtii ja miäs kirkkoreesä, sekä kenos, hänt vastaan. Isän hevonen ei mennyt sitä vastaan, muuta kun prooskai vaan, vaikka hän löi ja teki mitä vaan. Itte hän meni kuorman päällä. Sit vasta kun se vastaan tuleva hevonen meni ohitte niin isän hevonenkin lähti, silloin oli melkein puoliyö. Se ei ollu oikea hevonen, eikä miäs, mikä paksus lumes meni jälkii näkymäti. Joku muu olento se oli.
SKS Pusula. KT 39. Lusenius, Iida 31. 1938.
Pusulan Sahankulmal on Hirvensorkan kaljoo, se on suur mäki. Kerran siält´ kaljolt putos Taalperin lehmä ales ja meni jalka poikki. Taalperi sanoi: ”Kyl Hän ny oli aika Helvetin mäki.” Siit asti se mäki on sen nimen pitäny.
Sen mäjen alla on Vaherman järvi. – kai sentään vieressä – Kerran mitattiin sen syvyyt, silloin haltja huusi sielt mäjelt´: ”Älkää mitakka syvyyt mitakka -ituus, se on yhtä syvä, kun pitkäkin.” ”Mitakka Hirvensorkast Härjänsorkkaan.” -Toisespääsä järvee on Härjänsorkka niminen paikka.
SKS Pusula. Iida Lusenius TK 61:33. 1961.
Vaherman järves, siin liki Mäkilää, Tomanterin Akusti näki semmoten käärmeen, kun pitkä leipävarras, meni siäl yli tukkijen.
SKS Pusual. Iida Lusenius TK 61:19. 1961.
Vähän jälkeen kun Saarjärven ja kruunun raja avettiin, näkivät veljet (olivat hyvin nuorii, melkein viel lapsii silloin) siin Vaherman ja maantien välis siin rajal vainihmisen – he luulivat sen ensin Mantaks, lähi torpan tyttäreks, mut sit se rupeskin nauramaan ihan kun harakka. (Rajalaiset pitivät väliin tavattoman kovaa metelii ja huusivat) Käytetään sanan tapaakin jos lapsetkin huutaa:
Huutaka, eli huura siin kun mikäkin Rajalainen.
SKS Pusula. Lusenius, Iida 12. 1938