Oriveden Eräpyhä

Orivesi, Pirkanmaa

Kohteen sijainti kartalla

61.57665148868676, 24.44332219981149

Kuvaus

Eräpyhän kohde sijaitsee Längelmäveden niemessä Oriveden Eräpyhän kylässä. Paikalla on luonnonsuojelualue ja laavu.

Perimätieto

Oriveden ja Eräjärven pitäjien rajalla on pitkä Längelmäveteen pistävä Kuivasniemi, jonka kärjessä on kallioinen saari, nykyisin jo kannaksella niemeen liittynyt. Tämän saaren nimi on Eräpyhä, nimi siitä, että se perintätietojen mukaan on pakanuudenaikainen uhrilehto. Tähän lehtoon pitäisi myöskin olla haudattu joku pakanapäällikkö, josta merkkinä on vieläkin valtavan suuri, joskin levinnyt pyöreistä mukulakivistä koottu röykkiö. Eräpyhässä pitäisi vielä olla joku uhripuukin.

SKS, Orivesi 1937

Oriveden ja Eräjärven pitäjän rajalla Eräniemen kärjessä, Eräpyhässä, on muinainen uhrilehto, jossa on mukulakiviröykkiöinen hauta. On mahdollista, että sieltä löytyisi uhrikivikin, vaikka en ole siitä kuullut, enkä itse käydessäni ole osannut sellaista etsiä, kun en ole tiennyt, millainen se on. Tälläkertaa en siis ainakaan vielä ole saanut tietooni sellaista. Kivestä puheentullen: Oriveden asemalta kävelemällä oikopolkua Pajukantaan on Korrin vuorella kallion pinnassa uponneena melkein täydellinen paljaan ihmisjalan jälki. Koululapsina sitä usein ihmettelimme, onko sillä mitään merkitystä? En ole kuullut siihen mitään tarinaa.

SKS, Orivesi 1939

Eräpyhästä on monen moniakertomuksia jotka on huhupuheena kulkenu sukupolvesta sukupolveen, vaan ne tiedot mitkä minä olen saanu nin ne on Suomaseman Tammivuoren isännältä saatuja mitkä isäntä oli ne jo kuullut isältään. Se Johan Siimoninpoika oli syntynyt 1772 mikä oli minun (äiteni äite) Tammivuoren johan tottera tytär, ja myös Haka jaakko, mikä on nykyisen Oriveden kirkon rakennuksella ollut alusta loppuun, ja oli ollut sen ajaan timpermanni, ja sen jaakon tytär oli samassa Mäkelässä missä minäkin olen syntyny ja se niitä jutteli sen ajaan asijoista ja myös Eräpyhästä. On mitä hyvään nin jotain salaista se eräpyhä sisältää kun siittä on nin vanhoja kertomuksia, ja ne kertomukset on kulkenu monija satoja vuosia mitkä vanhemmat ovat aina lapsilleen kertoneet, ja Eräpyhä on silloin ollut metsästä vapaa koska siellä ei minunkaan lapsuudessani ollessa ollut vallan isoa metsää, ja ennen Längelmäveden laskua siellä oli käynyt nuoret miehet huvikseen niitä kirkon perustuskiviä tutkimassa ja että sieltä on pitäny merkattu hirsi laitetun järveen ja sanotun minkä tuuli sen hirren vettämyöden vie nin sinne tehdään kirkko, ja sen olis pitäny ajautuneen siihen missä nykyään on Kalle Ojalan talo, nin vanhat on jutellut. Kukaan ei tiedä varmaan mitä eräpyhän kukkulalla on tehty ennen ristinuskoa vaan kertomuksina on kerrottu että sinne olis muka kokoontunu laajoilta aloilta väkijä Suomaseman kylä mikä on sitä eräpyhää likempänä ettei siittä ole muuta kun ristin selään yli mentävä nin se Siimoni tiesi siittä kertoa että sinne olis jokin pyhättö pitänyt tehtää. Vaan kun sen Siimonin isä oli sitä jo puhunut juha pojaalleen nin minä olen jo viidennessä polvessa siittä suvusta ja minä olen kuulemani kertomukset puhunu 6nelle polvellen. Nin se on jo ninkun apostolien kertomukset juudan suvusta vähemmän luotettavia, kun ne on jo nin vanhoja asijoita. Vaan jotain hämärää siinnä on. Suomaseman Seppälään on aikoinaan tullut Sahalahdelta vävyksi ja myös isännäksi Sven niminen mies joka oli kuullut lapsena Sahalahdella myös puhutun Eräpyhän nenästä ninkun jonain vanhana uhripaikkana, nin niistä muinaiskertomuksista saa sen huomion että se kukkula suurten vesien keskeisempänä saarena on tunnettu jo ammoisista ajoista koko laajalla alalla, vaan jollei siittä nyt olis Oriveden museoon koottu kansan kuulemia tietoja nin tämän sukupolven perästä ei siittä olis edes hämärääkän aavistusta minkälaisia asijoita Eräpyhästä on kerrottu aikanaan jos sen ajaan ihmiset olis osannu kirjoittaa nin ei meitillen olis näin hämärät jäljet jääny.

SKS, Orivesi 1953

Vähitellen siirtyi Eräjärvelle asukkaita, mutta koska ne kristityiksi tuli sitä ei tarina tiedä kertoa, mutta pakanalliset asukkaat palvelivat pakanallisia jumaliansa Eräpyhänvuorella. Se on korkea kallio Längelmäveden sen paikan rannalla, jota nimitetään Ristinseläksi. Se on sileä kallio, jossa oli ennen ollut pakanoitten uhripaikka, jossa he jumalilleen uhrasivat eläimiä oriita ja lehmiä, metsänriistaa ynnä muuta. (Kertoja sanoi, että ihmisiäkin on siellä uhrattu). Sinne oli pakanat kantaneet kiviä ja järjestäneet ne huoneen perustuksen kaltaiseksi. Kivet olivat ennen hyvässä järjestyksessä ja ne kivet oli kalliolle kantaneet pakanat jumalanpalvelustansa varten. Kivet ovat nyt hujan hajan, sillä niitä on vieritelty sinnetänne, kun herrojakin siellä on paljon käynyt tutkimassa paikkaa ja sanotaan siellä ennen oleen krjoituksia kalliossa. Siis Eräjärven ovat asuttaneet pakanalliset suomalaiset ensin Vihasjärven tienoon, joka on vähän matkaa länteen päin itse suuresta Eräjärven järvestä ja toiseksi Levaslahden tienoon, jossa nyt on Kaupin talo itse Eräjärven rannalla, jonka talon lähellä on Rökäskallio (Kiiskikallio).

SKS, Askola 1904

Seppo Suvannon mukaan Eräpyhä on merkinnyt satakuntalaisen ja hämäläisen eräalueen varhaista rajaa, se on ollut ”satakuntalaisten ja hämäläisten nautinnan jaon kiintopiste” (Anttonen). Eräpyhänniemi sijaitsee Eräjärven Uiherlan kylässä pohjoisessa Hämeessä, mutta on hallinnollisesti kuulunut Satakuntaan. Lähde: Anttonen, Veikko: Ihmisen ja maan rajat – ”Pyhä” kulttuurisena kategoriana, SKS 1996 (E. K. 24.5.2017)