Halikon Somerojanlähde
Salo, Varsinais-Suomi
Kohteen sijainti kartalla
Kuvaus
Somerojan lähteelle on Salaistentieltä opaste, jonka viereen voi pysäköidä. Lähde on myös merkitty peruskarttaan ja on helppo löytää. Lähde on erittäin runsas- ja kirkasvetinen ja siitä virtaa vettä pohjoiseen. Aivan lähteen vieressä on siirtolohkare.
Perimätieto
Halikon Waskiolla oli ennen sellainen lähde josta peninkulmien päästä kävi veden noutajia. Tämän piti parantamaan kaikkia tauteja. Tällä hierottiin ja tätä juotiin.
SKS, Halikko 1915
Halikon Vaskion Samppaan kulmalla on kirkas lähde, jonka vesi on kirkasta kuin kristalli, josta alkaa Someroja-niminen puro. Lähde on samanniminen. Purossa on viellä tänäkin päivänä erikoislaatuisia kaloja, joita nimitetään kultakaloiksi ja kyllä ne minun mielestäni niitä ovatkin, ovat ainakin samannäköisiä. Minä olen käynyt niitä onkimassa pikkupoikana. Kalat ovat tavattoman arkoja, piti olla visusti ruohikossa tai pensastossa piilossa ja heittää onki sieltä hiljalleen veteen. Sitten alkoi kärsivällisyyttä koetteleva odotus. Pitkän odotuksen jälkeen painui koho äkkiä veden alle, hetken kuluttua oli saalis kädessä, kellahtavan vaalea, suomuton, kullan värisiä läikkiä tai oikeammin pilkkuja. Liha tuntui syödessä rasvaiselta.
Samoilla paikoilla on Lehunummi-niminen metsäinen (ulkolaisia puita paljon joukossa oleva) nummi, jossa kerrotaan olevan muinoin aateliskartanon. Somerojan lähteeseen liittyy seuraava taru. Lähteessä sanottiin olevan parantava voima. Siellä käytiin paljon uhraamassa. Kertoja Vikström sanoi hänen lapsena ollessaan siellä vielä jonkun käyneen apua hakemassa ja uhraamassa. Uhritoimituksiin käytettiin etupäässä kultaa ja hopeaesineitä sekä rahoja. Toiset vuoleskelivat sormuksistaan tai rahoistaan lastuja, kun eivät raaskineet koko esineestä luopua. Ihmisten sanottiin jälkeenpäin lähteestä etsineen mainittuja uhrilahjoja ja löytäneensäkin, niin kertojakin sanoi sieltä löytäneensä. Minun isäni sanoin poikana sieltä löytäneensä yhden rahan.
SKS, Kuusjoki, Halikko 1937
Somerojan lähde Halikossa on ollut kuuluisa vetensä parantavasta voimasta. E. Helenius kertoi, että hänet lapsena oli kastettu tähän lähteeseen silmävian takia. Toimituksen jälkeen oli paiskattu raha lähteeseen, eikä kotiin mennessä saanut katsoa taakseen. Halikossa on ollut muitakin tällaisia lähteitä, esim. Kuittilan pellossa. Niiden vesi juoksi pohjaa (pohjoiseen) päin. Paitsi rahoja uhrattiin nappeja, neuloja ym. Jos joku otti lähteestä uhratun esineen, sai hän sen taudin, joka oli ollut henkilöllä, joka oli sen uhrannut.
SKS, Halikko 1937
Halikos Kivikylä nummes oli n.s. Somersoja lähre, mist vesi juaksi pohjan päi ja sinne ihmise uhrasiva simmotto, ett paisketti joku raha taik muu arvjokas kapina sini lähte ja sitt parantus siit taurist ku häll oli. Yks paimenpoika oli karjas ollesas menny krapama sitä lähten pohja, ku hän näki siält jottan kiiltävä. Mutt sikkun hän tull ehton kotti, nii hän tul niin kipjäks, ett luulti vallan kualeva. Koko ruumis ajettuski niät. Ja ku hält kysytti, misä hä o ollu, nii hä sanos sit, ett hän Somersoja lähret krapas ja sai siält rahoi.
Ihmise sanosiva häll, ett viä kiirust takasi kaik mitäs olet ottanukki ja pan ne lähtesse. Toisell pääväll poika vei kaik kans ja tull ehton tervenä taas kotti. Ku se o simmone, ett jos siält otta jotta mitä sin o uhrattu, nii saa saman taurin itte, mink tähre uhri on annettu.
SKS, Lieto 1938