Vanajan Mattelmäen Vankanlähde
Hämeenlinna, Kanta-Häme
Kohteen sijainti kartalla
60.97424288226679, 24.47501354005965
Kuvaus
Vankanlähde sijaitsee Linnanpään linnavuorelta noin 600 m luoteeseen. Lähde on aivan moottoritien liittymän varressa, pellon pohjoisreunassa. Lähde on nykyään noin 15 x 15 m:n laajuinen, runsasvetinen, padottu lammikko. Rannalla oli Hattelmalan sairaalan pumppuhuone, ja nykyään lähteen lähialue on tällä hetkellä joutomaata, jonne on läjitetty maa-ainesta.
Perimätieto
Museoviraston muinaisjäännösrekisterin (109010059) mukaan lähde on tunnettu sammaslähteenä.
”Vanajalainen uhrilähde. Nuoren Lapion talon luona, Hattelmalan harjun ja Vanajanjoen välillä, on Vankan-lähde, jota vanhat ihmiset vieläkin nimittävät uhrilähteeksi. Sen on hyvin suuri lähteeksi ja vesi, joka on erittäin kirkasta, pulppuaa esiin useista kohtia. Vielä kolme, neljä vuosikymmentä sitten ja ehkä myöhemminkin, vaelsivat seudun seudun ihmiset juomaan sen vettä tai kulettivat sitä kotiin parannuskeinona käytettäväksi. Varsinkin lasten hampaisiin ja aikuisten kaulatauteihin sanottiin sen olevan erinomaista. Mutta vettä ei saatu ottaa ilmaiseksi; ehkä se silloin ei olisi tehonnutkaan, vaan maksuksi lähteeseen heitettiin joku pieni raha tai rautanaula, ja jos ei muuta ollut, niin ainakin nuppineula. – Parantava voima lähteellä oli siitä syystä, että sen lasku-oja ensiksi virtaa pohjoiseen päin.” (S. S. [Alma Aarni]. Kotiseutu 1910, s. 252)
”Tuoppi tehty tuonelassa,
Vanajassa vanne tehty,
tina suuhun tiukuteltu,
vaski pohjahan valettu.
Kun kuulee tämän arvoituksen, niin ehkä ensisijassa arvelee Vanaja-nimen esiintyvän siinä vanne-sanan alkusointuparina ja sopivana Tuonela-sanan vastineena kertosäkeessä. Mutta saattaa ajatella niinkin, että Vanajassa on todella ollut jokin niin huomattava uhrilähde, että se on antanut aiheen tähän arvoitukseen. Ja syystä kyllä ajattelee silloin Vankanlähdettä, jota noin puolen neliökilometrin alalla ympäröi joukko historiallisia ja tarunomaisia merkkipaikkoja.” (Alma Aarni, Vanajan uhrilähteistä. Kotiseutu 2/1936, s. 60)
”Vielä muuan Vankanlähteeseen kohdistuva kasku: Kun muuan Vanajan isäntä matkoillaan yöpyi vieraaseen taloon ja kun hänen kotipaikkaansa siellä tiedusteltiin, ei hän suinkaan selittänyt olevansa Vanajasta tai Hämeenlinnan seuduilta, sanoihan vain yksinkertaisesti: ”Vankanlähteeltä.”” (Alma Aarni, Vanajan uhrilähteistä. Kotiseutu 2/1936, s. 60)
Aarnen mukaan myös Vankanlähteellä olivat vanajalaisten uhrilähteitten ominaispiirteet: kirkkaus, runsasvetisyys, kiehuva hiekkapohja ja pohjoiseen viettävä laskuoja. (E. K. 1.2.2018)